Alkusäkeet
Halusin kirjoittaa lauluja linnuista. Se ei ole kovinkaan omaperäinen ajatus, ovathan linnut innoittaneet lauluntekijöitä ja muita runoniekkoja kautta aikojen. Tunnetuissa lauluissa linnut esiintyvät kuitenkin yleensä aika suurpiirteisinä, symbolisina otuksina, ”lintuina”, ”laululintuina” tai jonkin lajiryhmän määrittämättöminä edustajina, kuten ”lokkeina”. Lintuharrastajana minä halusin laulujeni käsittelevän lintuja lajin tarkkuudella. Se teki kirjoitustyöstä hieman haastavampaa, sillä esimerkiksi viherpeippo ei aiheena välttämättä tarjoa värssynikkarille sellaista monitulkinnallista syvyyttä kuin jokin epämääräisempi määritys. Tiedostin myös vaaran, että hippiäisen väsymättömästä touhuilusta kirjoittaminen saisi helposti lastenlaulumaisia sävyjä, ja halusin mieluummin pitäytyä omimmassa ilmaisumuodossani, hieman unelmointiin ajautuvan folk-laulajan muotissa. Siksi jouduin suuntaamaan katsetta vähän ohi laulujeni varsinaisista aiheista, hahmoon kiikareissa näkyvän kuvan ulkopuolella. Siellä näin itseni, ja koska linnut ovat olleet merkittävä osa elämääni lähes koko ikäni, löysinkin yllättäen laulujen lähteen, jonka sisältö oli paljon henkilökohtaisempi kuin olin osannut kuvitella. Löysin linnut Havaintovihkooni, mutta mitä enemmän kirjoitin linnuista, sitä enemmän tulin kirjoittaneeksi ihmisistä.
Havaintovihkosta tuli siten oma tutkimusretkeni ihmisen ja luonnon väliseen yhteyteen. Linnut sopivat retkioppaiksi erityisen hyvin, sillä ne ovat parhaiten tuntemani ja muutenkin maailmassa erityisen näkyvä ja kuuluva eläinryhmä. Tuon matkan alkutaipaleella kysyin ensin: ”mitä luonto merkitsee ihmiselle?” Löysin vastaukset helposti, ja monet niistä puhkesivat soimaan huulillani riemukkaina rakkauslauluina, leikkisinä kupletteina ja nostalgisina balladeina. Myöhemmin jouduin esittämään toisen kysymyksen: ”mitä ihminen merkitsee luonnolle?” Siihen vastaukset tulivat vastahakoisemmin ja takertuivat kurkkuun. Niitä oli vaikeampi pukea lauluiksi.
Havaintovihkon laulujen rinnalle syntyi Havaintovihko-kirjanen sekä tämä verkkosivusto ehkä osittain siitä syystä, että kaipasin lisää palstatilaa myös tuon jälkimmäisen kysymyksen kohtaamiseen. Tuntui, että tässä ajassa sinisilmäinen elämän ihmeiden hämmästeleminen ei enää riitä – pitää uskaltaa kurkistaa syvemmälle niihin monimutkaisiin koneistoihin, jotka jokaisen havainnon takana jylläävät. Usein siellä on jokin yksityiskohta vinossa; jotain puuttuu tai jotain on liikaa. Kurkistaminen ei tietenkään vielä ole vaikuttamista, enkä usko että Havaintovihkoni värssyt ja hajatelmat muuttavat maailmaa sen enempää ihmisen kuin luonnonkaan osalta. Mutta tässä se silti on: satunnainen kokoelma havaintoja joista jotkut on puettu hempeileviksi laulunsäkeiksi ja toiset tärkeileviksi sormenosoitteluiksi. Seasta löytyy myös joitain käytännön vihjeitä hyvään elämään, kuten pannukahvin keitto-ohje. Kaikki vihkon määritykset ovat luonnollisesti omiani, ja kannan vastuun myös mahdollisista virhetulkinnoista.
Hyviä havaintoja, tavataan luonnossa!
Jimmy Träskelin